Eräs sunnuntai

Joulukuun alku ja lämpötilan ollessa lähempänä viittätoista otin kameran ja lähdin hieman kylille etsimään kuvattavia kohteita. Rannalta kuuluvan kohinan houkuttelemana suuntasin kulkuni merta päin, eikä pettyä tarvinnut. Kastua tosin, mutta sehän on vain omaa tyhmyyttä. Onneksi oli kuitenkin kohtalaisen lämmin, muuten olisi voinut kylmettyä pahemman laatuisesti, joka ei näin joulun alla käy laatuun laisinkaan.


Ääntäkin näistä lähti


Tässä vaiheessa vielä tuli pysyteltyä kauempana (lue: kuivana)






Nyt tuli oltua jo ehkä hieman liian lähellä


Kunnes päästiinkin itse asiaan.


Pieneksi se vetää ihmisen, aallokko.


Aurinko alkoi painua mailleen, kuvaajalla kengät ja housut märkinä, mutta meri vain jatkoi. Mutta tappiota en tunnusta.

Kulinariaa

Kulinaristisiakin toimia on tullut täällä harjoitettua erityisesti pinxtojen muodossa, lisäksi eräänä keskiviikkona olikin sitten vuoro oikein järjestetyn spektaakkelin. 9. Gastronomia-kongressi kutsui myös meidät maistelemaan herkkuja. Sisällä huomasimme tarjonnan keskittyvän lähinnä erilaisiin viineihin, joka ei meitä tietenkään suuresti häirinnyt. Anekdoottina kerrottakoon että maistoin kofeiinitonta espressoa, maku oli aivan yhtä paha kuin oikeankin tavaran. Ainoastaan ilman kahvin lieveilmiöitä, kuten pirteää oloa ja pahaa henkistä riippuvuutta.




Siellä kohteemme siintää, Kursaal. On muuten Phaedonin Atlaksessa.



Ja sisällä viimein.



Nauttimassa herkuista erilaisista.



Joten pitää todeta että Rioja-viinit ovat varsin hyviä

Rally trophy livenä

Ahkeran kouluviikko ei pääty perjantaihin, lauantaiaamu sujui rattoisasti ryhmätyön parissa puurtaessa. Varhainen herääminen olisi voinut harmittaa, mutta onnekseni kotimatka suuntautui sattumalta erään tietyn aukion kautta. Jossa sitten tulikin vietettyä tovi jos toinenkin.

N. 70 autoa lähtöasemissaan.

Hieman harvemmin ralliautona havaittu.

Näitä täällä oli moneja.

Ja hieman arvokkaampaakin

Saippualaatikoita...

Sekä meren takaa tulleita.

Alpinen läheisyydessä nökötti alituisesti kuvan pikkupoika, aivan kuin olisi ollut autosta haltioissaan. Itse en tietenkään ollut.

Ja olihan siellä tietenkin pikkunorsukin.

Tutkimusmatkoilla

Merta edemmäs ei tarvitse täällä lähteä haita katsomaan, sen voi tehdä omassa akvaariossa. Kuin myös tieteellisiä havaintoja, tosin eri paikassa tietenkin. Seuraavassa otoksessa muutama otos maailman monista ihmeellisyyksistä.

Tiinalle terkkuja

Pikku-hai tiitiitidittii...

Medusat tarkoituksenmukaisesti

ikuisessa ympyräuinnissa.

Arkkitehtuuria ensin, tietenkin.

Kummajainen kahdella pyörällä.

Toiset tunsivat olonsa pienen pieneksi,

toiset taas pohojalaasella ylpeydellä aivan normaaliksi.

Minä ja kaikki ystäväni.

Matkoilla

Koko Espanjan nauttiessa pitkästä viikonlopusta oli myös meillä aikomus matkustaa tutustumaan lähialueeseen tai kauemmaskin. Suurten kaupunkien edullisten majoitusten ollessa varattuja sekä Andorran vastustavan lahjakkaasti matkustusyrityksiä, valitsimme kohteiksi Bilbaon (Espanja) ja Biarritzin (Ranska). Molemmat n. tunnin bussimatkan päässä.

Bilbaossa päähuomio kiinnittyi varsin nopeasti erääseen museoon sekä yhteen siltaan, lentokenttä on kuitenkin nähty jo aiemmin. Varsin mukava paikka käydä, mutta ei asua, sillä onhan San Sebastianin ja Bilbaon suhde on kuin Lapua-Kauhava, Ii-Haukipudas, Osaka-Tokio(?) jne. Kaupungissa oli määrä suorittaa myös eräs Oulusta lähtiessä saatu tehtävä. Verkkopaita oli puettu jo valmiiksi kotoa lähtiessä, hauskoja hetkiä sattui vaatekaupan sovitusalueilla kun päällypaitaa piti nostaa nähdäkseen housujen istuvuuden. Kaikesta huolimatta tehtävä on onnellisesti takanapäin.





Näkymää sillalta, tosin oikealla oli selvästi jotain
kiinnostavampaa...



Taideteokset rakennuksen mukaan



Maijakin löysi ystävän, orvokeista koostuvan



Museo iltavalaistuksessa.




Ai niin, se siltakin oli aivan kiva.


Seuraavana päivänä oli Biarritzin vuoro, mukava pieni rantakaupunki, jonka mittakaava on varsin pieni, melkein kaksi autoa sopii rinnan kaduille. Ranta-alue oli jälleen varsin vakuuttava, kuten surffauksen Eurooppaan tuoneella paikkakunnalla kuuluukin. Myös täältä löytyi museo, joka oli varsinkin Maijalle ehkä edellispäivällistäkin herkullisempi. Ruuasta puheenollen, pitihän sitä ulkomailla tietenkin ankan sydäntä syödä, ihan kun kerta voi.




Tämmöinen museo tällä kertaa



Hieman katukuvaa



Marraskuun alku ja samalla oli käynnissä
Ranskan surffimestaruuskamppailut. Voi raukkoja.





Ankan palasia innovatiivisessa
varraskokoonpanossa.

Taloesittely

Seuraavassa koosteessa luomme katsauksen asuinhuoneistooni Donostian sydämessä. Jaan asuntoni saksalaisen lakiopiskelijan (Irene) ja italialaisen arkkitehtiopiskelijan (Agnese) kanssa. Yhteiselo on toimivan mutkatonta, kulttuurierot sopivasti tuovat särmää kotona oleskeluun. Kulttuurivaihtoa on harrastettu varsinkin ruokaan ja syömiseen liittyvissä asioissa.


Kuvakollaashi kertonee enemmän kuin sanat konsanaan asunnon tolasta.



Iltanäkymä iltavalaistuksessa

Oma huone, huomaa edistyksellinen lämmitysjärjestelmä

Varustelulistasta puuttuu vain uuni ja kaksi hellalevyä.

Täkäläisessä asuntosuunnittelussa pyörähdysympyrä saniteettitiloissa on hieman Suomen versiota pienempi.

Ruhtinaallinen olohuone, 15 tuuman televisiolla.

Ja sähkötakalla.

Hieman lisää tapahtumia

Jottei liian vakavaksi menisi juhlapäivien kuvaus, ohessa on muutamia kuvia erilaisista tapahtumista joita olen todistanut aivan paikan päällä.
Surffauksen maailmanmestaruuskisat Zarauzissa.

Tosin arvioimme että maailmanmestaruus ei välttämättä koske koko maailmaa, puitteet eivät olleet ihan niin suuret. Mukavaa silti oli, lämpöäkin pukkasi lähemmäs kolmeakymmentä. Sopiva rannalla oleskeluun sanoisin.

Puitteet kunnohkossa.

Stuntteja ilmavia.

Saivat paikallisen voittajan.

Paikallinen musiikki on varsin iloluonteista, tyylilajista välittämättä. Bergerassa siiderifestivaali osoittautuikin koko kansan musiikkitapahtumaksi, jossa esiintymislavoja oli ripoteltu ympäri kylää. Paikaista toiseen siirryttiin tietenkin aidattuja reittejä pitkin, eihän sovi että festivaaliväki kuljeskelee missä sattuu. Hyvää ruokaa ja juomaa oli tietenkin saatavilla esiintymispaikkojen yhteydessä olevista suurista katoksista. Lähes kuin kotopuolessa, eroina huomattavan alhainen hinta ja hieman enemmän nauttineiden puute. Kaiken kaikkiaan minifestivaali oli todellinen koko perheen juhla (toisen kuin Suomessa vastaavalla nimellä kulkevissa tapahtumissa on ohjelmaa vain lapsille ja heidän vanhemmilleen) Koko kansa juhli iloisella mielellä nauttien humpahtavasta rokista. Me gusta.

Festivaalialuetta.

Ja vähän vielä enemmän väkeä.

Ruokahuolto pelasi.

Saksalainen ei aiemmin ollut ruokaa nähnyt.