Joulukuun alku ja lämpötilan ollessa lähempänä viittätoista otin kameran ja lähdin hieman kylille etsimään kuvattavia kohteita. Rannalta kuuluvan kohinan houkuttelemana suuntasin kulkuni merta päin, eikä pettyä tarvinnut. Kastua tosin, mutta sehän on vain omaa tyhmyyttä. Onneksi oli kuitenkin kohtalaisen lämmin, muuten olisi voinut kylmettyä pahemman laatuisesti, joka ei näin joulun alla käy laatuun laisinkaan.
Ääntäkin näistä lähti
Tässä vaiheessa vielä tuli pysyteltyä kauempana (lue: kuivana)
Nyt tuli oltua jo ehkä hieman liian lähellä
Kunnes päästiinkin itse asiaan.
Pieneksi se vetää ihmisen, aallokko.
Aurinko alkoi painua mailleen, kuvaajalla kengät ja housut märkinä, mutta meri vain jatkoi. Mutta tappiota en tunnusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti