Zaragoza

Ja sitten hieman lisää syitä miksi blogi laahasi pahasti; matka Zaragozaan. Kaupungissa järjestetään kansainvälinen expo kesä-syyskuun välillä, ja rakennustyöt olivat täydessä käynnissä expo-alueella. Alueen suunnitteluun ovat sekaantuneet muun muassa Calatrava ja Zaha Hadid. Mielenkiinnolla lopputulosta odottaen siis. Ikäväksemme emme päässeet itse työmaa-alueelle, turvatoimet olivat epä-espanjamaisen tiukat.


Sinne vain uhkarohkeasti sumuun sitä mentiin.


Ei sitä aina voi onnistua, arkkitehtikaan.



Silloistaan mies tunnetaan, tosin vielä hieman kesken.




Zaha Hadidin lupaavan oloinen silta/näyttelyrakennus oikeanpuoleisena.


Alex oikeaoppisesti uhmaa järjestelmää arkkitehtuurin ollessa toisessa vaakakupissa.



Expo-alueen jälkeen olikin vuorossa itse kaupunki, ohessa tunnelmia pääaukiolta.


Aukion kupeessa oli tietenkin suurikokoinen kirkko, täällä reliikkinä ei ollutkaan tylsää patsasta tai luunsirua, vaan kokonainen pylväs, jonka päällä Neitsyt Maria ilmestyi hengen miehelle aikoja sitten. Itse pylväs tosin oli piilotettu ympäröivän kappelin rakenteisiin, ainoastaan pieni kurkistusreikä itse pyhään kivipintaan oli näkyvissä, jota sitten käydään huulilla koskettamassa.


Zaragozasta löytyy jokaiselle jotakin, niin 140+ senttiselle tytölle Chihuahuasta Meksikosta kuin saksalaisjyrmyllekin.



Viimeinen kohde matkalta, arabien jälkeensä jättämä linnake. Sisäänpääsystä myöhästyimme ainakin viisi minuuttia. No, pitänee tulla tänne uudestaan kesäkuussa.



Ryhmittymämme kokonaiskuvassa.



Iltavalaistuksessakin oli varsin hienoinen alue.




Lopuksi vielä hieman toisenlainen iltavalaistus verrokkina. Ilmankos sitten kestikin toista tuntia päästä ulos kaupungista ja vieläpä oikeaa tietä pitkin. Eivät ole opasteet ihan loogisimmasta päästä tässä maassa, paitsi tietenkin jos haluaa mennä aivan muualle kuin ensin aikoo.

Karnevaaliaika

Jottei varmasti käy aika pitkäksi ihmisillä täällä, oli vuoro karnevaalien. Baskimaan sovellutus on n. 5 päivää kestävä vapaamuotoinen juhlinta, jolloin ihmiset pukeutuvat naamiaisasuihin ja vain hilluvat tai hieman virallisempaa toimintaa halutessaan osallistuvat marsseihin, jotka kulkevat ympäri kaupunkia. Kraken olisi ollut täällä kova sana, mutta koska puku ja toinen osa kehoa on muualla, täytyi tyytyä vain tarkkailemaan asioita objektiivisella tyyneydellä.

Sunnuntain päiväspesiaali oli musiikkikulkueet. Aina yhden temaattisesti samankaltaisesti pukeutuneen rytmiryhmän edellä kulki mökävaunu (auto) ja musiikki (järkyttävä teknojumputus yleensä) oli varsin suurella (korviin otti). Kuvan tuiman näköinen pikkupoika oli tanssiotteissaan ilmiömäinen, mikäli tanssija olisi ammatti, voisin povata menestystä sillä saralla.

Tyylejä oli löydettävissä moneja, etnisestä...

Aina amerikkatyylittelyyn...

Puhumattakkaan näistä, poikapolo taitaa vain olla väärällä mantereella.

Seuraavana päivänä mentiin porukalla, lähinnä italialaisia...kivvaa, Tolosaan. Ja nyt tarkoitan baskimaan Tolosaa, eli sitä Ranskassa olevaa kopiota. Kaupungin festivaalit ovat alueellinen kuuluisuus, kyseessä on kuulemma kaikista suurin ja kaunein.

Kadut odottivat malttamattomana juhlivaa kansaa

Jota paikalle alkoi kerääntyäkin, jotkut toivat mukanaan myös isäntänsä.

Kulkue, ilman sitä ei voi olla.

Iltasella oli lisäksi konsertti, ja musiikkina, ette arvaakaan, ysäriteknohittejä.

Ja aamusta tulikin sitten vieraita kylään, pikavisiitille, mokomat.

Valencia

Tamborradan jälkimainingeissa oli ainoastaan luonnollista lähteä Valenciaan, lounaiseen Espanjaan, uuteen kulttuuriympäristöön. Kolme päivää oli juurikin riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen, lisäksi oppaamme oli järjestänyt erityisohjelmaa, josta enemmän kuvakokoelman yhteydessä. Asia lähes aiheuttaa paineita Christianin tänne vastavuoroisesti saapuessa.

Ensimmäiseksi tutustuttiin Valenciaan kaupunkina,

arkkitehtuurihelmet jäivät vielä odottamaan.

Tosin tarkkasilmäiset erottavat jo tästä kuvasta erään kohteen.

Nimittäin Valencian ylpeyden, Ciutat de les Arts i de les Ciències, taide- ja tiedekeskus. Rakennuskompleksi, joka on Calatravan käsialaa lähes kokonaisuudessaan, ainoastaan alueeseen liittyvä akvaario on osittain muiden tekemää.

Konferenssikeskus oli tämä, kustannukset 300 miljoonaa.

Alueella on jo mainitun konferenssikeskuksen lisäksi IMAX-teatteri sekä tiede/puuhamuseo. Ja lisää on rakenteilla.

Eikä mitenkään näytä hyönteiseltä tuo.

Euroopan suurimman akvaarion sisäänkäyntirakennelma.

Siellä oli sitten haikaloja, rauskuloisia sekä Tiinalle pari hepoista lisää.


Tässä sitten Christianin junailemaa erikoisohjelmaa, Calatrava posseineen, sekä Toyotan F1-auto mainoskuvauksissa. Hauskinta oli ettei auto käynyt ollenkaan, apuhenkilöt työnsivät kärryä suorittamaan varikkopysäyksen. Mutta tietäähän nuo japanilaiset autot.

Lopuksi vielä Antti pomppaa arkkitehtuurin edessä.

Vielä pari sanaa Calatravasta ja miten häneen suhtaudutaan tässä maassa. Hän on lähtöisin Valenciasta, jossa järjestetään Fallas-niminen festivaali joka vuosi. Falloiksi kutsutaan paperimassasta tehtyvä karnevaalilaitteita, joita kuljetetaan ympäri kaupunkia viikon ajan ja poltetaan lopuksi. Näiden turhakkeiden tekijä tunnetaan nimellä fallero.

Kuten arvasittekin, on Calatravan liikanimi Espanjassa fallero, suurien, kalliiden ja näyttävien asioiden tekijä. Asia oli aistittavissa Ciutat de les Arts i de les Ciències:ssa, nämä täysin kaikesta muusta kaupunkirakenteesta irrallisena olevat veistokset ikään kuin asettuvat normaalin ruma/kaunis arvostelun yläpuolelle taikka ohitse. Alue pitää kuitenkin kokea paikan päällä, tunnelma on erityinen.

Viimeisenä päivänä vielä oli nähtävää, tässä visuaalisten taiteiden museo, josta löytyi muutamia hienoja tiloja.

Päivän ja melkeinpä koko reissun kohokohta oli komea American's Cupia varten rakennettu Veles e Vents. Rakennus oli tosin tehty selvästi kiireellä, siellä täällä näkyi rapistumisen merkkejä, vaikka rakennus valmistui viime vuonna.

Semmoinen oli Valencia, paellaakin tietenkin syötiin, tosin annoksissamme ei ollut jänistä, joka on paikallinen lisä reseptiin.