20.1. juhlittiin Tamborradaa, eli San Sebastianin juhlaa. Juhla juontaa juurensa Espanjan itsenäisyyssodan ajoilta (1800-luvun alku) jolloin kaupunki oli ranskalaisten käsissä. Paikalliset eivät tunnetusti monimutkaisia syitä juhlinnalleen tarvitse, niinpä tämänkin juhlan juoni on varsin yksinkertainen; vuorokauden nytkähtäessä 20. päivän puolelle alkaa ympäri kaupunkia rummutus, välineinä joko rummut tai puiset levyt. Tätä herkkua jatkuu koko vuorokauden (ja hieman ylikin), unohtomatta tietenkään kulkueita eri puolilla kaupunkia, erikoisia pukuja ja yleistä juhlamieltä. Päivällä ~4000 lasta suorittavat oman paraatikävelynsä kaupungin halki, illalla onkin sitten vanhempien vuoro. Kaiken kaikkiaan älyttömyydessään oivallinen tapahtuma, itsekin sain hakata omaa rumputusvälinettä sydämeni kyllyydestä ja hieman enemmänkin.
Plaza de Constitutionilta kaikki lähti liikkeelle, kuten aina.
Puvuissa havaittavissa kaksi teemaa, muistumaa vuosisatojen taa ja sitten kokkiasut. Älkää kysykö.
Minä ja mun likat.
Päivällä lapset marssivat omina laumoinaan, asut viimeisen päälle tottakai.
Ympäri käydään, Plaza de Constitutionille tullaan.
Taas tämänkin juhlinnan jälkeen sitä miettii kulttuurillisia eroja ummikko-Suomen ja ilo-Espanjan (tai siis baskimaan) välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti